Menolippu Arkhamiin

Vain Cylon pelaisi lautapelejä

Menolippu Arkhamiin

Viiltäjä-Jack ja sarjamurhaajan sudenkuoppia

whitechapel1

En ole onneksi päätynyt rikollisuralle. Väitän kuitenkin, että edes Viiltäjä-Jack ei olisi pärjännyt tällä vuosituhannella – sosiaaliseen mediaan jätetyt viestit ovat huomattavasti riskaabelimpia kuin etanaposti.

Ylläoleva twiitti johti pidätykseen.

Letters from Whitechapel ehti pölyttyä hyllyssä muutaman kuukauden, kunnes pääsin viimein sen kimppuun viime viikonloppuna. Viiltäjä-Jack-teemainen peli tarttui mukaan ennen kaikkea Nuns on the Runin innoittamana, kun yritin etsiä muita hiiviskelypelejä mielenkiintoisilla teemoilla.

Pelissä arvatenkin Viiltäjä-Jackinä pelaava pelaaja murhaa neljän kierroksen eli yön aikana viisi naista, ja yrittää jokaisen yön päätteeksi palata salaiseen piilopaikkaansa törmäämättä poliisiin. Muut pelaajat yrittävät Jackin jälkiä tutkimalla ja yhdessä keskustelemalla päästä murhaajan jäljille ja pidättää tämän. Jokainen kierros koostuu murha- ja pakovaiheesta, joista ensimmäisessä Jack ja vuoroin vaihtuva poliisien päällikkö yrittävät rakentaa itselleen edullisen asetelman. Jälkimmäisessä alkaa itse ajojahti.

whitechapel2

En itse tiedä Viiltäjä-Jackin historiasta ja taustoista kovin paljoa, mutta pikaisen Wikipedia-selailun perusteella kaikenlaista pientä ja vähemmän pientä kivaa yksityiskohtaa löytyy runsaasti. Pelin kuvitus on kaunista ja sopii henkeen. Nappulat eivät ole erityisen mielikuvituksekkaita, mutta helposti tunnistettavia ja hoitavat asiansa. Murhapaikkaa esittävien, verilammikkoa muistuttavien läpinäkyvien punaisten muovipyörylöiden lisäksi käytetyt keltaiset johtolankamerkit tosin aiheuttivat ikinuoressa peliseurueessamme epätoivottuja mielleyhtymiä ja väsymätöntä hilpeyttä.

Kokonsa puolesta lauta on suuri, ja Jackin pelaaja saa käyttöönsä reilun kokoisen näkösuojan. Viiltäjä-Jackin neljän kirjeen lisäksi pelissä ei kuitenkaan ole kortteja, ja kaikki nappulat pysyvät koko ajan joko pelilaudalla tai piilossa vaikka pelilaatikossa, joten peli mahtuu pöydälle varsin mukavasti.

whitechapel3

Ainakin näin Jaskan näkövinkkelistä yhden pelikerran jälkeen vaikuttaisi hauskalta hiippailulta. Jos omat mokailuni – piilopaikan paljastaminen puoliksi vahingossa, puoliksi tyhmyyttäni sekä yksi epäonnekas twiitti – jättää huomiotta, peli vaikutti melko hyvin tasapainotetulta ja nopeatempoiselta. Viiltäjänä pelaavalla pelaajalla on melko paljon luppoaikaa, mutta aika ei käynyt pitkäksi vastapelaajien tuumailuja ja teorioita kuunnellessa. Säännöt ovat Fantasy Flight -mittapuulla simppelit ja helposti seurattavat, ja peliin pääsee nopeasti kiinni. Pelimekaniikasta ei tuntunut löytyvän huomautettavaa. Lopullisen tuomion voi toki tehdä vasta vähän useamman pelikerran jälkeen.

Harjoituskierros olisi ollut ennen varsinaista peliä ollut tarpeen, sillä sekä poliisivoimat että Jack tekivät alussa melko älyvapaita liikkeitä, joista jälkimmäiselle ne kävivät myöhemmin kohtalokkaiksi.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>